AAA – Arvot, arki & aika

aaa

AAA – Arvot, arki & aika

Viimeiseen pariin kuukauteen on minun osaltani kuulunut muun muassa puolen tuhatta InBody-mittausta suomalaisyrityksissä, useita yritysluentoja sekä satojen asiakasyritysten työntekijöiden valmentamista verkkovalmennusten kautta.

Kaikissa kohtaamisissa herää ennemmin tai myöhemmin kysymys: ”Mitä minun pitäisi nyt alkaa tekemään?” Valmennusteknisesti vastakysymys kuuluu aina: ”Mikä on tavoite?” Loppujen lopuksi kaikessa muutoksessa haluttu tavoite määrittelee käytettävät metodit ja työkalut. Tavoitteesta käsin siis nähdään, mitä ja kuinka paljon pitää tapahtua, että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista.

Mutta.

Kaikenlaisten elintapamuutosten läpiviennin onnistuminen ratkeaa loppujen lopuksi kolmen tekijän kautta. Uusia ruokavaliota, treeniohjelmia ja muita suhteellisen teknisiä asioita pystyy kyllä tarjoilemaan pilvin pimein, mutta niiden tulokset määrittyvät tämän kolmikon kautta.

  1. Oma arvomaailma, eli prioriteetit. Mikä on sinulle oikeasti tärkeää?
  2. Oma arjen hallinta. Onko arki jatkuvaa selviytymistaistelua, vai onko homma hallinnassa?
  3. Oma ajankäyttö. Arvot & arjen hallinta määrittelevät sen, mihin aikasi kuluu.

 

ARVOT

Jos ajatellaan arvoja eräänlaisena tärkeysjärjestyksenä ihmisen elämässä, on selvää että niillä on valtava vaikutus hyvinvointiimme. Onnistumme ja motivoidumme aina panostamaan niihin asioihin, jotka ovat itsellemme oikeasti tärkeitä. Perusarvoihin monilla kuuluvat tietysti esimerkiksi perheen ja läheisten turvallisuus ja hyvinvointi. Kuinka korkealla oma hyvinvointi on arvoissa, määrittelee taas sen, paljonko siihen ollaan valmiita panostamaan. Jos oma hyvinvointi, terveys ja suorituskyky ovat korkealla, panostamme niihin paljon ja se yleensä näkyy ja tuntuu. Jos muut asiat ajavat jatkuvasti tärkeysjärjestyksessä näiden ohi, sekin näkyy ja tuntuu. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme, eikä sitä voi ulkoistaa. Aina ei voi tehdä kaikkea mahdollista, mutta silti aina voi tehdä edes jotain oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tai jopa kehittämiseksi.

 

ARJEN HALLINTA

Jos arki on jatkuvaa selviytymistaistelua, kuin huojuvan korttitalon pystyssä pitämistä, ei suurille tai pienemmillekään elintapamuutoksille voi ennustaa kovin aurinkoista tulevaisuutta. Mestarivalmentaja Joni Jaakkola saarnaa paljon arjen hallinnasta, eikä suotta. Arjen hallintaa voi tarkastella monista vinkkeleistä. Häviävätkö päivät ja viikot elämästäsi huomaamatta? Jos huomaat, että taas on ilta tai taas on viikonloppu ja suuri osa aiotuista tekemisistä, treeneistä, kohtaamisista, kulttuuririennoista tai muista asioista jäi toteutumatta, on arjen hallinnassa parantamista. Arkesi kaipaa aerobisuutta. Arkesi on hapoilla ja se tarvitsee happea. Oletko itse kuskin paikalla vai virran vietävänä?

 

AIKA

Aika on ainoa täysi tasaisesti ihmisille jakautunut valuutta ja resurssi, jonka puitteissa kaikki elämämme asiat tapahtuvat. Aika on käyttöliittymä elämäämme. Jokaisella on täsmälleen sama määrä aikaa käytettävänään jokaisena vuorokautena. Se, mihin aika enimmäkseen kuluu, riippuu pitkälti arvoista ja arjen hallinnasta. Omilla päätöksillämme investoimme aikaamme eri asioihin. Osa päätöksistä on täysin tietoisia, osa tiedostamattomia. Lyhyellä tähtäimellä ajan tarve tiettyihin asioihin määräytyy aiempien päätöksiemme perusteella. Toki sattumallakin on oma osansa, niin kuin kaikessa muussakin ihmiselämään liittyvässä, mutta omilla valinnoilla pikkuhiljaa muokkaamme aikamme hallintaa. Jos aikaa tarkkaan ottaen ei voikaan hallita, ajankäyttöä voi. Välillä uhrataan aikaa muiden eteen, välillä on hyvä olla itsekäs. Yhtäkään päivää ei saa elää uudestaan.

 

SIIS MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

Lyhyesti voisi todeta, että kannattaa kysyä itseltään muutamia kysymyksiä ja tehdä tarvittavia muutoksia, että muut muutokset olisivat mahdollisia.

  • Mikä on minulle tärkeää?
  • Voisiko tärkeysjärjestystä päivittää?
  • Mitä haluaisin elämääni lisää ja mistä haluaisin luopua?
  • Kuka on kuskin paikalla minun arjessani?
  • Miten arkirutiineja muuttamalla saisin arkeeni aerobisuutta?
  • Mihin aikani kuluu?
  • Mihin haluaisin aikani kuluvan?
  • Miten minun tulee muuttaa ajankäyttöäni, että voin keskittyä tekemään itselleni tärkeitä asioita saavuttamaan tavoitteitani?

Yllä olevien kysymysten pohtimisen jälkeen on yllättävän helppoa aloittaa uusi, tavoitteita tukeva harrastus, muuttaa ruokailutottumuksiaan tai muuten vain elää itselleen täyttymyksellisempää elämää.

Omissa verkkovalmennuksissani keskitytään myös näihin asioihin, eli laitetaan mindsettia, prioriteetteja ja ajan hallintaa järjestykseen, että muutoksille saadaan raivattua paljon kaivattua tilaa ja aikaa.

Hektisessä nykypäivässä meitä riivaa alituinen kiire ja hektisyys. Positiivisten muutosten aikaansaanti ratkeaa erittäin harvoin pelkästään lisäämällä asioita jo ennestään täpötäyteen arkeen. Tehdään mieluummin vaihtokauppaa, eli korvataan vanha tapa uudella ja siirretään aikaresurssia yhdestä paikasta tärkeämpään. Ja mikä tärkeintä, etsitään elämäämme lisää juuri sellaista tekemistä, joka on todellisten arvojemme mukaista ja vie kohti todellisia, itsellemme tärkeitä tavoitteita.

TYÖSSÄ JAKSAMINEN & TYÖHYVINVOINTI – KENELLÄ ON VASTUU?

Kukavastaa_tyossajaksaminen

”TYÖSSÄ JAKSAMINEN & TYÖHYVINVOINTI – KENELLÄ ON VASTUU?” Tätä kysymystä on tullut paljon pohdittua. Viimeisten 16 vuoden aikana, yritysten henkilöstöä valmentaessa aiheesta on myös käyty lukemattomia keskusteluita eri näkökulmista. Asiaahan voidaan pohtia ja perustella monistakin näkökulmista. Koska itselläni on kokemusta palveluntarjoajan, työntekijän ja työnantajan rooleista, tarkastelen teemaa noiden kautta.

Ensiksi on kuitenkin hyvä hieman pohtia työssä jaksamista ja työhyvinvointia käsitteinä. Teen tässä saman tien pari yksinkertaistusta, joiden tarkoituksena ei ole loukata tai provosoida ketään, vaan ottaa yksi lähestymiskulma asiaan.

Mielestäni on mahdotonta täysin erottaa työhyvinvointia ja henkilökohtaista, vapaa-ajan hyvoinvointia toisistaan. Itse asiassa ne ovat valtaosin täsmälleen sama asia tai ainakin molemmat vaikuttavat toisiinsa aivan valtavasti. Sama pätee työssä jaksamiseen ja muuhun jaksamiseen. Otetaanpa hetkeksi termeistä pois työ –etuliite. Mietitään siis jaksamista ja hyvinvointia sekä sitä, kenen vastuulla on niistä huolehtia ja niitä parantaa.

TYÖNANTAJAN VASTUU?

Tietysti työnantajalla on jo lain määrittelemiä minimistandardeja, kuten työaikaan, työaikoihin, työskentelyolosuhteisiin sekä lepoaikoihin liityviä vastuita ja velvollisuuksia. Työterveyshuoltokin on tarjottava ja hyvä niin. Lisäksi työnantajalla on paljon erilaisia vapaahtoisia mahdollisuuksia tukea jaksamisen ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja parantamista. Yksinkertaisimpia esimerkkejä ovat liikuntasetelit, erilaiset valmennukset ja vaikkapa yrityksen omat liikuntatilat. Tietysti myös ammatillinen koulutus ja muut, itse työn suorittamiseen liittyvät asiat ovat tärkeitä elementtejä. Kun työntekijän ammattitaito on hyvällä tasolla, se lisää onnistumisia ja hallinnan tunnetta, jotka taas vähentävät stressiä ja ehkäisevät uupumusta. Tietysti työkalujen ja olosuhteiden tulee myös olla kunnossa.

Parhaimmillaan työnantaja myös näkee henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät panostukset nimen omaan investointeina, ei kuluina. Koska rekrytointi, kouluttaminen ja perehdyttäminen on kallista puuhaa, henkilöstön pysyvyys ja pystyvyys ovat työnantajalle arvokkaita asioita.

TYÖNTEKIJÄN OMA VASTUU?

No voiko työntekijä ulkoistaa oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa työnantajan huolehdittavaksi? Ei tietenkään voi eikä kannattaisi, vaikka voisikin. Yksilöinä me käytämme yhtä ja samaa hyvinvointia sekä työaikana että työajan ulkopuolella. Fysiologian tasolla elimistömme ei tiedä, milloin työaika loppuu ja vapaa-aika alkaa. Se, kuinka suuri osa jaksamis- ja energiareservistämme kuluu työaikana, määrittää sen, paljonko energiaa jää omaan vapaa-aikaan.

Tästä suunnasta tarkasteltuna yksilön oma vastuu on itse asiassa aika suuri ja se on kaikkien etu. Yksilön itsensä kannalta on selvää, että jos hänen terveytensä, suorituskykynsä ja jaksamisensa on korkealla tasolla, selviää hän työvelvoitteistaan “pintakaasulla” ja näin ollen virtaa jää reilusti vielä omallekin ajalle. Jos taas normaalista työarjesta selviytyminen kuluttaa tankit aivan tyhjiksi, ei vapaa-aika ole välttämättä mukavinta mahdollista. Tämä taas kumuloituu helposti erilaisiksi ongelmiksi ja kääntyy lopulta myös työnantajan ja jopa yhteiskunnan tappioksi.

Kun työntekijä on, enimmäkseen omien valintojensa ja tekemistensä seurauksena terve, elinvoimainen ja energinen, hän tekee työnsä hyvin, sairastaa vähän ja elää myös laadukasta työajan ulkopuolista elämää. Tässä voi ja saa ajatella terveellä tavalla itsekkäästi. “Pidän itsestäni, terveydestäni, suorituskyvystäni huolen ensisijaisesti itseni vuoksi. Näin säästän energiaa töissä ja saan laadukkaan vapaa-ajan. Jos ja kun työnantaja tukee hyvinvointiani, otan tästä kaiken hyödyn irti. Osallistun valmennuksiin ja luentoihin, treenaan ja otan ylipäätään kaiken tarjolla olevan tuen vastaan.”

ULKOPUOLISEN SILMIN TARKASTELTUNA:

Olen kiertänyt suomalaisia työyhteisöjä yli 15 vuotta. Tämä aika sisältää kymmeniä tuhansia ihmiskohtaamisia erilaisten hyvinvointi- ja valmennusprojektien yhteydessä. Olen nähnyt ja kuullut monenlaisia menestystarinoita. Olen saanut todistaa valtavaa määrää positiivisia elintapamuutoksia, dramaattista kehittymistä ja voidaan sanoa, että joissakin tapauksissa henkien pelastumista.

Toisaalta olen törmännyt lukemattomiin erilaisiin selityksiin, tekosyihin ja ajatusketjuihin, jotka ovat nimen omaan lausujansa kannalta vahingollisia. Esimerkiksi: (Huom: Sitaatit eivät ole itse keksimiäni, vaan aitojen asiakkaiden lausumia.)

Samalla, kun yksi haluaa osallistua kehonkoostumusmittaukseen “nähdäkseen karut faktat, saadakseen motivaatiota tai asettaakseen tavoitteita”, toinen ei missään nimessä osallistu, koska “tietää olevansa läski, ei ehdi kahden minuutin mittaukseen (!) tai ei usko laitteen luotettavuuteen”. Sanomattakin on selvää, kummasta ryhmästä noita aiemmin mainittuja onnistujia ja menestystarinoita syntyy. Silloin, kun oikeasti katsotaan totuutta silmiin, halutaan muutosta ja asetetaan tavoitteita, onnistuminen on mahdollista.

Sama ilmiö pätee verkkovalmennuksissa, luennoissa ja workshopeissa. Työnantaja tilaa ammattimaista, happotestattua ja toimivaa valmennusta henkilöstön hyvinvoinnin ja jaksamisen parantamiseksi. Osa ihmisistä ottaa kaiken hyödyn irti, osa kuluttaa energiansa keksiäkseen syitä, miksei tämäkään valmennus sovi juuri minulle juuri nyt.

Tässä välissä mainittakoon, että ymmärrän toki, ettei asia ole aina näin mustavalkoinen. Erilaiset terveydelliset, sekä fyysiset että psyykkiset rajoitteet ovat valitettavasti osalle meistä arkitodellisuutta ja silloin, kun akuutti kriisi on päällä, prioriteetitkin ovat kriisin mukaisia. Puhun ja kirjoitan yleisellä tasolla siitä ylivoimaisesta valtaosasta ihmisiä, joiden elämänlaatu on korjattavissa ja parannettavissa suhteellisen pienin, helpoin ja turvallisin muutoksin.

YHTEENVETONA:

Yksilön jaksamisen ja hyvinvoinnista huolehtimisen tärkein vastuu on yksilöllä itsellään. Suurin hyötyjä on myös yksilö itse. Asiaa voi ajatella niinkin päin, että mitäpä jos työpaikka vaihtuu tai menee kokonaan alta? Hyvinvointi ja siitä huolehtiminen ei voi huuhtoutua viemäriin työpaikan mukana. Päin vastoin, mitä paremmassa jamassa jaksaminen ja hyvinvointi ovat, sitä paremmin voi ottaa uudesta tilanteesta sekä sen mukanaan tuomista haasteista ja mahdollisuuksista kaiken irti.

Tietysti sekä maalaisjärki että tutkimuksetkin osoittavat, että työnantajan kannattaa tukea työntekijän jaksamista ja hyvinvointia. Ja näin valtaosa työnantajista tekeekin, omien resurssiensa puitteissa.

Loppujen lopuksi olemme kaikki samassa veneessä. Mahdollisimman terve, elinvoimainen, energinen ja hyvinvoiva työntekijä on etu sekä työntekijän itsensä, myös työnantajan ja yhteiskunnan näkökulmasta. Me palveluntarjoajat olemme tällä samalla missiolla. Tarjoamme työkaluja, valmennuspolkuja ja muita palveluita saman päämäärän saavuttamiseksi. Jos palvelumme eivät tehoa, meillä ei ole kohta mitään bisnestä. Ja näin sen kuuluukin olla.

Yksilön tasolla oma, itsenäinen työkyvystä ja jaksamisesta huolehtiminen voisi olla myös jonkin ajatusmallin mukaan verrattavissa yksilönvapauteen, itsemääräämisoikeuteen ja henkilökohtaiseen kunniaan rinnastettava asia. Ketään ei tietenkään voi pakottaa tekemään yhtään mitään. Siksi haluankin kannustaa lähestymään hyvinvointia ja jaksamista henkilökohtaisena omaisuutena, jonka vaaliminen on tärkeysjärjestyksessä korkealla ja joka on sataprosenttisesti omassa hallinnassa.